Olen onnellinen.
Olavi Uusivirran Betonikaupunki soi.
Yö odottaa että menisin nukkumaan.
Jotta voisin aamulla herätä ja mennä kouluun.
Koska sinne juuri nyt haluan ihan kamalasti.
Tiedän, missä sielunotukseni tulevat siellä olemaan.
Ylihuomenna lähdemme Lahteen.
Ylihuomenna. Sille on jo oma sana.
Se ei ole enää ensi kuussa, ensi viikolla tai kolme päivän päästä.
Se on ylihuomenna ja naurattaa kun ajattelen sitä.
Vihdoinkin.
Rakastan sitä faktaa, että
mulla on lähelläni pöhköjä hassuja täysin pähkähulluja otuksia.
Ne sujauttaa kirjastonkirjan väliin salaisuuden jossa on sydämiä
kieriskelee lattialla
leikkii majavaa ja linnunmunaa
ja lyö itseään viholla naamaan koska tuntui siltä.
Ja tietenkin siksi koska vihko on pyhä.
Voisin vain muuttua pelkäksi hymyksi
ja liimautua vaikkapa kevääntulon sulattamaan lumeen.
Pyrähtäisin lentoon jos osaisin.
Oikeastaan, mähän osaan.
Tämä oli jotain todella kaunista. Kiitos.
VastaaPoistamillon lähdetkään vaihtoon? odotan jo innolla kuulla aiheesta lisää :D!
VastaaPoistaKatri: Oi, kiitoksia. Ja ole hyvä.
VastaaPoistaHerkkulles: Lähden vaihtoon tämän vuoden syksyllä, siinä kesäloman jälkeen. Perhetietojen odottelu on nyt jo ajankohtaista, niistä blogissa lisää sitten kun järjestö asiasta ilmoittelee!