Aika ja tietämättömyys miten siihen pitäisi suhtautua

Taas.

Sitä on liikaa ja liian vähän eikä koskaan sopivasti ja tunnen huonoa omatuntoa siitä etten osaa kytkeä tarpeetonta pois päältä. Varmaan pitäisi osata.

Elä hetkessä, elä hetkessä, elä hetkessä. Typerys.

Oman itsensä neuvoja on hankalin kaikista toteuttaa vaikka sen pitäisi kaiken järkeni mukaan olla päinvastoin. Ristiriitaisuus on perin hauska kaveri kun se kuiskii korvaan suurimman osan ajasta. Ja kun se ohjeistaa muunkin kuin järjenkäytön suhteen. Kenenkään ei olisi pitänyt antaa sille päivänkakkaroita joiden terälehdet on nimetty uudelleen.

Viisi viikkoa, viisi viikkoa on niin lyhyt aika, et ehdi mitään. Et mitään.

Tuntuu typerältä, myönnän. Kunpa voisin tehdä sille tunteelle jotain. Edes hetkeksi helpottavaa jotain. Ehkä en yritä tarpeeksi kovaa.