28.6.2011

Juhannus kaksituhattayksitoista ja kuinka paljon kiljumista siihen mahtuu

Juhannus oli ja täällä sitä juhlistettiin friikkiporukalla, josta olivat paikalla edustamassa lisäkseni Katri, Elina, Iippa, Eino ja Tuuli sekä Tuulin vahvistukseksi mukanaantuoma ystävätär Ronna.

Itse juhannuksen juhlistaminen tapahtui piknikillä joenrannassa, jota kansoitimme eri kokoonpanoilla tunteja yli puolenyön. Olimme, kuten aina missä ikinä sitten satummekaan olemaan, kävelevä musikaali - laulu raikui ties minkä kunniaksi ja usein. Varsinkin mäkihyppyteemaiset kipaleet kokivat suurta kulutusta. Kun vuorokausi oli vaihtunut, lauloimme syntymäpäiväonnittelut Simon Ammannille, Iippa ja Eino kiipesivät puuhun ja lauloimme Apulantaa ja tuutulaulun, kävelin yksin hiekkatiellä ja piirsin siihen spiraaleja laulaen kappaleita jotka saavat minut aina itkemään.
Photobucket
Kun seikkailumme siirtyivät taikametsän kautta sisätiloihin, esille tuli taas se piirre friikkiperheestämme jota rakastan paljon. Makoillessamme huoneessa jonka lattia oli vuorattu patjoilla, keskustelumme aiheet lipuivat täysin luontevasti asevelvollisuudesta jumalakäsityksiin, joista pääsimmekin sujuvasti Mikael Granlundiin, fanittamisen tasoihin ja mäkihyppääjiin.

Seuraavana päivänä katsoimme televisiosta yleisurheilua (Tommi Evilä on diiva, Andreas Thorkildsen taasen loistava, onko ihan pakko karjua kun tempaisee?), Merliniä (naiset ovat turhia ja pilaavat aina kaiken, kauhunkiljuntaa joka normaaleilla ihmisillä olisi syntynyt jostain ihan muusta) ja Selvytyjiä (Brett on ihana vaikka en ollut katsonut aikaisemmin kuin puoli jaksoa, lisää kiljuntaa koskemattomuudesta, budjetti hupenee kun tänä vuonna oli entisen kokon tilalla pallogrilli) ja tiesittekö muuten, näin kuudennen kerran, että Sebi sai paalupaikan?

Eräs keltainen vihko, joka myöhemmin muuttui haluan-olla-punainen-oranssiksi, koki myös palvontaa ja teimme realistisia oletuksia siitä, miten maailmanmestaruussijoituksia juhlitaan. Kerron myös teille, jotka ette aikaisemmasta lauseesta ymmärtäneet hölkäsen pöläystä, sen, että vihkoja sisältöineen voi oppia rakastamaan ja niihin voi jäädä koukkuun. Tunnustan itse kokeneeni vihkovieroitusoireita usein.

Onpa muuten suloinen sanapari - hölkäsen pöläys. Hölkäsen pöläys, hölkäsen pöläys, hölkäsen pöläys. Hih. Ei tosin voita söpöydessä ananasta, mutta läheltä liippaa. Taas uusi ihana sana: liipata. Jos jollekin ei ole muuten tullut selväksi tähän mennessä - rakastan suomen kieltä ja sanoilla leikkimistä, niiden kuuntelemista, maistelemista ja helistelemistä.

Mutta tosiaan, kerrassaan loistava juhannus, siis. Kiitän luojaani siitä, että tämä keskikesän juhla on... no, kirjaimellisesti keskikesän juhla, joten en tule missaamaan ensi juhannusta vaikka Iso-Britanniassa nopeasti pyörähdänkin.

Emme muuten syöneetkään Merliniä.

2 kommenttia:

  1. No söittekö sitten toisenne? ;)

    VastaaPoista
  2. Isla, ei valitettavasti, me kaikki oltiin liian täynnä kakun jäljiltä. Ehkä ensi kerralla sitten.

    VastaaPoista