Helteiden tihutyö tosiaan onnistui

Nämä elohopeaa rajusti nostattaneet viimeaikaiset kelit ovat tosiaan onnistuneet muutamassakin oletettavassa missiossaan - rantaihmisten kansainvaelluksen herättämisessä ja useampien eläväisten ajatteluelimistön sulattamisjähmettämisessä. En ole rantaihminen, joten ensimmäisen päämääränsä täyttämisessa en ole voinut hellettä auttaa, mutta jokainen voi varmaan tehdä omat päätelmänsä tämän jalon sääilmiön toisen tehtävän onnistumisesta käyttäen apunaan esimerkiksi rakkaan verkkopäiväkirjani viimeaikaista päivitystahtia.

Inhottaa aina kirjoittaa tällaista typerää ininää siitä, miten en ole päivitellyt täällä niin aktiivisesti kuin vastuullisen bloginpitäjän ehkä kuuluisi, mutta asia vain on niin, että motivaatio postata tänne yhtään mitään  laski suuresti oman läppärini väliaikaisen menetyksen myötä. Tosiaan, koneeni virtajohto ja akku ovat siirtyneet paremmille metsästysmaille. Tai oikeastaan sähköisimmille elektroniikkalaitumille, ollakseni korrekti. Mutta tosiaan, läppärilläni Helga-Ernestillä on kuvanmuokkausohjelmani ja kuvatiedostoni. Tämä fakta valitettavasti on merkinnyt myös postausintoni laskemista, koska pidän omien kuvieni mielivaltaisesta tunkemisesta merkintöihini.

Ei, tämä ei ole mitään lopullista, kirjoitan tätä vain siksi, että tällä osittaisella tauollani on rationaalinen syy, joka myös ajallaan tulee lainehtimaan pois. En myöskään aio sulkea blogiani vain harvojen ja valittujen luettavaksi vaikka viime postauksessa, apaattisen mielentilan vallitessa, niin hieman uumoilinkin. Viime postaukseen kommentin jättäneet anonyymit saivat mut piristymisen lisäksi tajuamaan sen, että jos suljen blogini, se on joiltain muilta ihmisiltä pois. Ajattelin jatkavani valittamistani myös tulevaisuudessa, se on valitettava osa pakettia joka pitää kestää jos Ananasmaniaa lukee.

Kiitos viime postauksen anonyymeille, olette ihania. Kuten myös muu lukijakuntani, kommenttinne piristävät aina ja on kerrassaan loistavaa, jos blogiani on mukava lukea. Muistakaa muuten se, että otan mielihyvin vastaan häirintää myös sähköpostiini jos jollekulle moinen olo tulee. Osoite löytyy tuolta vasemmasta reunasta.

Musta muuten tuntuu, että pelkän tämänkertaisen sieluni vuodattamisen ansiosta motivaationi Ananasmaniaa kohtaan saattaa nousta hyvinkin pian. Toivokaamme siis niin. Tekstipainotteisien postausten yllättävä hyökkäys on muuten perin pelottava ilmiö. Se tosin hälventynee Helga-Ernestin ensiviikkoisen paluun myötä.

Kiitos, hei ja muistakaa olla tukehtumatta mandariiniin.