Pidän lupaukseni kaikesta huolimatta

Viime merkinnässäni annoin suhteellisen hämärät kuvavihjeet paikasta johon aioin suunnata. Metrilakua, munia ja Matti Nykänen tarkoittavat tietenkin Laitilassa, kananmunien vakkasuomalaisessa mekassa järjestettyjä Munamarkkinoita, Muniksia näin kavereiden kesken. Kuten markkinoilla aina, metrilakua löytyi nimensä mukaisesti metreittäin ja kojuittain. Itse osallistuin yhden lakukojun tyhjentämiseen, kirpeä omenalaku on edelleen hyvää. Matti Nykänen esiintyi puolenyön jälkeen. Itse musiikki kuului meidän telttaan mutta suurin osa laulujen sanoista oli jäänyt jumiin matkalle.

Matkassa oltiin taas friikkiporukalla. Me oltiin ihanan värikkäitä, mulla esimerkiksi oli kirkuvanpunaiset liehuhousuni (näiden housujen nimi on muuten Sami, saanut nimensä Apulannassa soittavan kaimansa mukaan) jalasssani, ja markkinoiden väenpaljoudessa saatiin luultavasti juuri tämän ominaisuutemme takia suhteellisen paljon huonosti piilotettuja vilkaisuja, tuijotuksia ja hyvin tiiviitä katseita, miten ne kukin haluaakaan luokitella.

Me myös rukoilimme paljon, tosin omalla tyylillämme. Enimmäkseen rukoilimme Ammania. Tajusimme liian myöhään että tietenkin Ammanin rukoileminen auttoi pelkästään säätilan muuttumiseen, ilkeä sade muuttui riekalepilviseksi taivaaksi jolla sininen oli onneksi värinä enemmistö. Muiden jumaluuksien palvomisetkaan eivät jostain syystä toteuttaneet toista suurta toivettamme mutta onneksi elämä on pitkä ja jumalatkin voivat vielä viisastua.

Koska sää oli pisteliäällä tuulella, Ruben ei päässyt mukaani kävelyille ulkomaailmaan. Pidän kuitenkin lupaukseni kuvamateriaalista, TÄSSÄ linkki siihen ainoaan kuvaan joka kameraani näiden kolmen päivän jäljiltä jäi (ja joka esittää pussia hämäriä mustikkakuulia joista kukaan muu kuin Tuuli ja minä ei pitänyt vaikka ne värjäsivät huuletkin melkein kestosinisiksi). Kuva on itsessään niin tärähtänyt ja ruma etten halua pilata sillä postauksen ulkoasua, linkki sopii siis tähän tilanteeseen vallan mainiosti. Jälkeenpäin vähän nauruhävettää, kuinka heitteille Rubenin tosiaan jätinkään. Tällä kertaa näemmä tilanne saneli mitä teen, ei Aman omat aikomukset, mutta joskus käy näin. Ja yksi kuva on parempi kuin ei mitään, eikö vain?

Lattiallani oli äsken huomattavan suuri hämähäkki, ajattelin vieväni sen pian ulos. Nyt tämä kuusijalkainen karvaturri on jossain muualla kuin siinä paikassa missä se oli hetki sitten ja pelkään että astun sen päälle jossain vaiheessa. Toivottavasti hämähäkki tajusi paeta. Olisi aika kurja päätös elämälle joutua kokoa 40 olevan jalan tallomaksi.