Huoneeni seinällä on harmaa magneettitaulu koska olen erittäin unohtavainen ihminen. Siihen on kätevä kiinnittää lappuja joissa lukee muistettavia itsestäänselvyyksiä jotka kuitenkin unohtaisin ilman erillistä muistutusta. Nyt muistilaput ovat saaneet väistyä koska vähän aikaa sitten löysin vanhan peltisen ja pyöreän purkin. Purkin sisällä oli erivärisiä magneettikirjaimia jotka avullani suorastaan lensivät tauluun, juuri niitä olin kaivannut!
Tylsyyteni vuodattaminen sanojen muodostamiseen meni siis asioiden muistamisen edelle mutta ei se mitään, magneettikirjaimet ovat ihania.
Tässä kuvassa on hienosti tiivistetty elämäni pienet suuret ilot. Taululla on rakkaat magneettini jotka ovat muodostaneet minulle varsin tyypillistä, mäkihyppypainoitteista tekstiä. Kuvassa näkyy myös hattu, Simi-otus, Ville Valo kertaa kaksi, elämäni tärkeimmät kirjat sekä jumalten juoma, Punainen Härkä.
Tuuli oli meillä
kadottamassa viimeisiäkin elämän rippeitään tietokoneeni ääressä viettämässä iltaa ja tämän takia taulu näyttää nyt tuolta. Pienet asiat ilahduttavat joskus hauskalla pikkuisuudellaan. Tällä hetkellä minua ilahduttaa suuresti magneetit ja niiden uusi koti.
En kyllä ymmärrä että miksi näissä kirjaimissa on kaksi Ü-kirjainta mutta vain yksi A. Ehkä se johtuu siitä, että ei makeaa mahan täydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti