Huoneenseinätaidetta ja yksityiskohtia

Jokaisella on oma tapansa ehostaa omaa elosoppeaan. Mun tapa on piilottaa mahdollisimman paljon seinää erilaisella härpäkkeellä jota joskus kutsun ehkä taiteeksikin. Kuten tässä tapauksessa. Allaolevaa hommaa työstän aina toisinaan kun tuntuu siltä, kun törmään lehdissä johonkin ihanaan, kun tuntuu taiteelliselta ja haluan saada jotain aikaan. Että saisitte jotain mittasuhdetta että minkä kokonen toi on, niin noi tolla naisella olevat lasit on linssittömät 3D-rillit, luonnollisen kokoiset siis.

Sydämien piirtämisessä, leikkaamisessa, reunustamisessa ja sinitarraamisessa meni pieni ikuisuus vaikka sen ei ajattelisi olevan niin suuri projekti. Omituinen lumihiutale on leikattu skientologialehtispakkauksesta jonka sain aikapäivät sitten yhdeltä tosi suloiselta tyypiltä joka analysoi mun persoonallisuustestin Edinburghin skientologiatoimistopaikassa. Kuulostaa epämääräiseltä, joten voin avata tuota lausetta hieman. Sanotaan nyt vaikka että kaveriporukka, iltainen Edinburgh, hyperaktiivisuus ja äkillinen tylsyyskohtaus voi aiheuttaa mielenkiintoisia lopputuloksia. Se suloinen tyyppi antoi mulle muuten sen numeronkin, haha. Ei siis mikään ihan turha piipahtaminen.

Olenko koskaan maininnut, että Skotlanti on valokuva-automaattien luvattu maa? Se nimittäin on. Täällä on valokuva-automaatteja ihan joka paikassa - kaduilla, supermarketeissa, apteekeissa, leffateattereissa... Lista vois jatkua vaikka kuinka pitkään. Täällä muutenkin fyysiset valokuvat ja niiden hankkiminen on tosi esillä ja helppoa. Jokasesta supermarketista nimittäin löytyy myös sellanen automaatti, josta voi huokeaan hintaan printata tosi hyvälaatuisia valokuvia omalta muistitikultaan tahi -kortiltaan.

Tässä on uudelleenjärjestettynä osittain samoja lehtien hedelmiä jotka oli mun peilin ympärillä mun aikaisemmassa host-perheessä. Jotenkin kummallisesti suurien taikavoimain avulla yksikään niistä kuvista ei tuhoutunut tai hukkunut kun ne vaihtoi kotiaan. Noi pallot tossa korkokengän (♥) vieressä on muuten vähän alle nyrkin kokosia kulkusia... En oo keksinyt niille mitään muuta kuin sisustuksellista merkitystä. Kysyin friikeiltä että mitä rakentavaa voisin tehdä niille ja paras vastaus, joka oli Katrin käsialaa, kertoo aika hyvin niiden rakentavuuden: me kuulemma voitaisiin Carolinen kanssa sitoa ne kauloihimme silkkinauhoilla ja leikkiä kissoja. Tai jotain vastaavaa.