"Kulttuurishokki tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin. --
2. Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita."
 |
| (vanhoja rakennuksia Edinburghin lähes öisessä keskustassa) |
Tämä viikonloppu on varmaankin ollut tähänastisista pahin. Mulla on jatkuvasti kylmä, koska tässä talossa ei näemmä ymmärretä miten keskuslämmitys toimii. Haluaisin koko ajan kaivautua peiton alle ja olla tulematta pois, koska siellä varpaatkin lämpiää. Ainakin jos mulla on villasukat jalassa. Mua väsyttääkin jatkuvasti kotona ollessani vaikka lomalla oon nukkunut ainakin kellon ympäri per yö.
Kahden viime päivän aikana mun mieleen on kivunnut ensimmäistä kertaa hirmuisen suuri mielihalu olla Suomessa. Ei, mua ei kaduta lähtö tänne enkä mä oikeasti halua takaisin Suomeen koska luovuttaminen ei oo mun alaa, Suomi ja miten siellä asiat olis paremmin, on vaan vallannut mun pään.
Olen tällä hetkellä kuin täydellinen oppikirjan mukainen esimerkki kulttuurishokin kakkosvaiheesta. Se alkoi iskea tasan kuukauden jälkeen ja kaikki kakkosvaiheen oireet pätee ja hyvin. Ärsyynnys, väsymys, masennus ja ikävä, kaikki löytyy. Pienet asiat todellakin alkavat ärsyttää. Kun tulin tänne, saatoin naureskellen kuittailla tuplahanoista tai pullaleivästä, mutta nyt nuo kaksi asiaa saattaa pilata olemassaolollaan mun koko aamun. Kuten mainitsinkin, mua väsyttää ja urakalla. Masentuneisuus ilmenee mussa äärimmäisenä motivaation puutteena yhtään mihinkään ja kyllä, mulla on ikävä.
Tiedän, että tämä tulee pikkuhiljaa menemään ohi, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta. Ja kun se "pikkuhiljaa" tässä tapauksessa tarkoittaa ehkä kuukautta, en mä usko et tä parissa päivässä kaikkoaa.
Kurkussa kuristaa hirveän suuri tahto ja toive kuulla mun suomalaisten rakkaiden puhetta.
Voi pieni, ei tämä yhtään helpota mutta tiedän miltä tuollainen tuntuu! Eikä sua auta sekään että sanon että se muuttuu helpommaksi, mutta kyllä se muuttuu. Onneksi sä itsekin tiiät että haluat olla siellä ja jatkaa vaan yrittämistä. Huih en edes tunne sinua mutta silti: jaksamisia ja voimia ja sä pystyt ihan varmastivarmastivarmasti!
VastaaPoistaToivottavasti mun tukipaketti auttais sua pärjäämään, sen pitäs tulla tän viikon aikana lentopostissa! (: Yritä pärjäillä siellä, muistele sitä mite paljon halusit sinne ja mite innostunut olit jo yli puol vuotta sitte asiasta. Kyllä se siitä, kun oot vaan päässy ton shokin yli♥
VastaaPoista