Nyt aaltojen paremmalla puolella

Tällä hetkellä voisin sanoa, että mulle kuuluu hyvää. Paljon parempaa kuin viime postauksen aikaan ja olen siitä erittäin iloinen. Saksa ei enää stressaa niin hirmuisesti, koska oivalsin kuinka hyödyllistä on kun omistaa saksalaisen ystävän ja alan muutenkin päästä kärryille asioissa hieman enemmän. Tai ainakin siltä musta tällä hetkellä tuntuu. Draama on stressaavaa edelleen, mutta yritän parhaani mukaan kääntää sen stressin siihen, että saisin jotain oikeasti aikaan. En osaa olla ahdistunut siitä kaveripolitiikastakaan ainakaan toistaiseksi, meidän vaihtariporukka on vapaa-ajalla niin loistava että se väkisinkin kaikottaa negatiivisuuden toisaalle.

Tänään tein huomattavan paljon erilaisia asioita. Koulun jälkeen kävelimme norjaedustuksen kanssa läheiselle kuntosalille ja me kaikki liityttiin sen jäseniksi. Se on itsessään suhteellisen hyvä motivaattori salille- tai uimaanlähtöön kun se kerran on jo maksettu etukäteen. Me saatiin hienot jäsenkortitkin ja mun kuva siinä on varsin hehkeä. Anetten piti lähteä omiin rientoihinsa liittymisen jälkeen, mutta mä ja Caroline uitiin jotain puoltoista tuntia ja sen jälkeen olo tuntui ihanan toimeliaalta. Jonkun luonnonoikun takia me ollaan menossa uimaan huomenaamulla puoli kymmeneltä. Mä ehdotin sitä. Mitä ihmettä tapahtuu. Hiuksetkin värjäsin tänään! Tai no okei, jos ollaan tarkkoja niin Caroline värjäsi ne ja ne on varsin mukavat.

Pidän hirveästi saksalaisesta Laurasta ja norjaedustuksesta johon kuuluvat siis Caroline ja Anette. Laura tykkää halata ihmisiä, Caroline on mun synnytyksessä erotettu kaksoispuolisko ja Anette saa ihania ideoita koko ajan - tänään se toi meille paperilyhdyn ja kun tuli pimeää, me sytytettiin sen sisälle liekki ja päästettiin lentoon. Se lensi niin kauas ja korkealle ettei sitä enää erottanut ollenkaan. Olo tuntuu toisinaan kodilta täällä. Kuten tunti sitten kun mä kiipesin norjaedustuksen kanssa bussipysäkille seisomaan ja laulamaan High school musicalia pilkkopimeälle pellolle.

Kiitos kaikille aikaisempaan postauksen kommentoineille. ♥ Olen tosi huono vastaamaan kommentteihin nykyään enkä oikeastaan voi selitellä sitä yhtään millään, mutta sanon tämän uudelleen: kiitos. Ja koska olen myös tylsä tämän postauksen kuvapuolella enkä halua jättää tätä kuvattomaksi, niin siinä teille kuva merisaukoista jotka pitävät toisiaan kädestä kiinni nukkuessaan etteivät ne ajelehdi pois toistensa luota:

Rikoin muuten jo viime postauksella maagisen 18 postausta per kuukausi -jumitukseni. Tämä on jo kahdeskymmenes tässä kuussa, mitä tapahtuu?