2.9.2011

Aika rankkaa

Tällä kyseenomaisena hetkenä kaipaan eniten suomalaista ruokaa. Mulla on ollut kovempi ikävä mun rakkaita Suomessa kuin mulla on ikävä nyt ruokaa, mutta ruokaikävä on mun tän hetkisistä tunteista suurin. Kuulostaa aivan varmasti tosi mielenkiintoiselta kun mun ensimmäiset kunnon ulinat koskee ruokaa, mutta se on kuitenkin aika tärkeä osa elossapysymistä.

Mulla on ikävä leipää, jossa on ravintoarvoa ja rakennetta (täällä ei valitettavasti tunneta käsitettä "ruisleipä"), rasvatonta maitoa ja kunnon juustoa. Sellasta juustoa jota voi viipaloida juustohöylällä (joka on aika tuntematon käsite myöskin) ja joka ei ole kamalan suolaista.
Photobucket
Toi ylläoleva purkka on kuitenkin varmaan parasta syötävää mitä olen täältä löytänyt. Tä ei ole mitään sarkasmia tai muuta vähättelyä jota usein harrastan, toi purkka on ihan sairaan hyvää. Se on mansikka-omena-vadelmaa ja oon vetänyt sitä jo neljä pakettia. Oijoi.

Tänään muuten yritin opettaa mun registration classin coach teacheria Mr. Dicksonia (noin 60-vuotias harmaantunut ja kaljuuntunut mieshenkilö) sanomaan 'mansikka' suomeksi, koska se pyysi. Mr. Dickson on aivan loistava, tajuttoman hauska tyyppi. Eikä oppinut sanomaan mansikka, kun se tuntui naurattavan sitä liikaa.

Mulle saa lähettää postissa suomalaista ruokaa jos tuntuu siltä ettette halua pitää mua tuskissa.

4 kommenttia:

  1. Näitä on kiva lukea! :) En olekaan ennen seurannut vaihtariblogia.

    VastaaPoista
  2. Tiedän niin ton tunteen, kun kaipaa suomalaista ruokaa. Etelä-Afrikan leivätkään ei ollut mitään herkkua :D Ja maitoa en tainnut juoda siellä kertaakaan, ei sen puoleen kukaan muukaan muuten kuin kahvissa/teessä/kaakaossa.

    VastaaPoista
  3. Voi että, mä muistan miten leipä oli vaan niin hyi, tai siis okei mä tykkään valkoisesta paahtoleivästä, mutta en koko ajan! Ja mitään muuta meidän kotona ei siellä ollut. Keväällä mun ystävät lähetti mulle ruisleipää ja voi että miten hyvältä se oikeesti maistui monen kuukauden jälkeen! Ja sitten annoin mun host-mumin maistaa ja se tykkäs siitä ihan hirveesti ja söi melkein kaiken! 8((((( Opin Englannissa juomaan maitoa ruuan kanssa siksi että halusin että ne kattoo mua oudosti. :DD Mutta enää en ehkä pystyisi kun oon tottunut suomalaiseen ihanaan rasvattomaan maitoon.

    PS: Mäki opetin ihmisiä sanomaan mansikka, tosin vasta loppuvuodesta kirkon nuortenillassa, mutta kuitenkin. :D

    VastaaPoista
  4. Niin ja hei ainiin, voitko kertoa sun osotteen niin voin ehkä kirjottaa sulle jotain postia joskus jos iskee semmoinen fiilis? :)) Ei tartte täällä sitä kuitenkaan julkaista, joten: emmesyys@gmail.com Hihi.

    VastaaPoista