Taidan olla rakastunut

Lähipäivinä mun päälimmäinen fiilis on ollut suhteellisen masentava: väsymys. En ole tällä viikolla saanut nukuttua paljoakaan, maksimissaan Nukkumatti on pitänyt mut höyhensaarilla vajaat kuusi tuntia ja on ne kolmen tunnin yöunetkin saatu koettua. Olo ei siis ole mikään loistavin, mä kun olen tottunut nukkumaan ainakin kahdeksan tuntia yössä ja olen äärimmäisen unelias ihminen.

Ja oioi, väsymys + migreenialttius ei todellakaan ole hyvä asia. Mulle on tullut migreeni kahden viime päivän aikana kaksi kertaa. En suosittele tätä kokemusta kenellekään. Onneksi viikonloppu on ja tulee, vaikka aikaisemmin olen sanonut että viikonloppuina teen kaikkea muuta kuin nukun, nyt lupaan että univelat lähtee. Ainakin osittain.

Mutta mikäs se siinä Simi-pupun päällä lepäileekään?

Oi kyllä, se on mun uusi, ihana, fantastinen ja komea puhelimeni, jonka sain, kun aikaisempi puhelimeni Prinssi jäi lopullisesti eläkkeelle, vanhuus alkoi jo näkyä Prinssissä harmittavana toimimattomuutena. Uuden ihanuuteni nimi on Sung, lyhyt ja ytimekäs ja sopii tälle pojalle vallan mainiosti.

Ensimmäinen ei-nokia joka mulla on ollut ja pakko sanoa että m-mm, tykkään, rakastan ja palvon tätä laitetta.

Hyvää yötä kaikille, taidan tosiaan mennä nukkumaan, vaikka kello on vasta varttia yli kahdeksan, sammun mitä oletettavimmin sänkyyn kuin saunalyhty. Ja hurraa, sain Ananasmanian ulkoasun hiomisen ja edestakas venkslaamisen loppuun, nyt olen tyytyväinen! ..ainakin toistaiseksi.