Enää ei väsytä

Taas on kesähaikailufiilis. Sen perusteella kuvitin tämän postauksenkin. Vaikka talven masentavan pimeässä kylmyydessä siltä ei välttämättä aina tunnu, kesä kuitenkin tulee. Ei ehkä nopeasti, mutta varmasti. Ja ainakin mulla on aika ysin lopusta tähän päivään kulunut niin nopeasti ettei ymmärrys pysy perässä enkä näe syytä sille, miksi se yhtäkkiä hidastaisi.

Kun aamuisin juoksen bussipysäkille enkä koskaan muista, että alikulkutunnelin keskellä oleva loskajärvi ei olekaan jäätynyt ja kiroan järveen rysäytettyäni läpimärkiä kenkiäni, ajattelen, että kesä tulee. Kesähän kuivaa sen minkä kastaa, Suomen talvi taas varmaan ihan piruuttaan tekee täysin päinvastoin.

Ajan nopeudessa on myös eräs ei-niin-kiherryttävä puoli. Koeviikko lähestyy taas kuin mikäkin. Se myös tarkoittaa sitä, että tajuttoman mukava ensi jakso, jossa mulla on terveystietoa, historiaa, matikkaa, luova kirjoittaminen, bilsa ja saksa, lähestyy, mutta jokainen lukiolainen varmasti ymmärtää koeviikon kammoksuttavuuden. Eipä sitä täten täälläkään karnevaalein juhlita, mutta enköhän tästäkin tulevasta koitoksesta suhteellisesti pärjää.

Ja tosiaan, kuten otsikko sanoo, ne astetta järeämmät univelat on melkein nukuttu pois! Enää ei väsytä.