22.1.2011

Näin ennen vanhaan

Koska tämä postaus on koottu täysin vanhojen, hyvien aikojen kunniaksi, valitsin tähän musiikiksi ihkaensimmäisen lempibiisini, joka muuten on pysynyt lempibiisinäni sen ilmestymisvuodesta saakka. Sanoisin, että ihan kiitettävä suoritus, Funeral of hearts nimittäin ilmestyi vuonna 2004.

HIM - Funeral of hearts


Tänään tajusin, että viikkojen, kuukausien ja vuosien vieriminen on nopeaa. Niin nopeaa että melkein kauhistuu mutta kuitenkin tarpeeksi hidasta pysyäkseen kyydissä. Tämä ajatus iskostui päähäni selatessani vanhoja valokuvia meidän maciltä, jonka aikaisimmat kuvat ovat vuodelta 2003. Kuten myös alla oleva kuva meikäläisestä pelaamassa minigolfia Espanjassa.
Photobucket
Ilmeellä ja poseerauksen jalo taito halliten, kuten aina. Vuonna 2003 tosiaan olin kolmannella luokalla ja ehdoton lempivärini oli vaaleanpunainen. Oikeastaan se oli ehdoton lempivärini varmaan vajaat kymmenen vuotta kunnes menin kuudennelle tai viidennelle luokalle ja sielunmaailmani uudistui sen verran, että vaaleanpunainen sai siirtyä taka-alalle.
Photobucket
Ja kyllä, poseerauksen jalo taito oli hallinnassani myös vuosi, pari myöhemmin, kun tämä ylläoleva kuva räpsäistiin Kreikassa. Vaaleanpunainen taisi vielä näihin aikoihin kuulua lempivärikavalkaadiini, kuten pannasta ja hiusten helmistä saattaa huomata. Noiden helmien tarina on muuten mainio, tuohon aikaan olin tajuton Witch-lehden fani ja sen Taranee-hahmollahan oli helmiä hiuksissa, joten tietenkin pikku-Amakin halusi moiset!
Photobucket
Mitkä nostalgian aallot tämä kuva aiheuttakaan! Tässä näkyy siis maisema huoneeni ovelta kun olin vielä ala-asteella. Tämä otos saattaa valottaa sitä ihastustani vaaleanpunaiseen ja tähän päivään jatkunutta innostustani siivoamiseen. Huomatkaa seinien jumalainen väri, jonka kanssa tosiaan elin sinne viime vuoteen saakka. Kiitos, pikku-Ama, kun valitsit nuo seinät silloin viisivuotiaana, noiden kanssa sitten kärsittiin kasiluokalle saakka.

Jos ette muista viime vuonna tekemääni huonepostausta, josta selviää huoneeni nykyinen tilanne, sen voi käydä kurkaamassa tästä. Ja toivottavasti huomata eron. Tuo leppäkerttu on huoneessani edelleen, mutta kaikki muu vanha materia on suurimmaksi osaksi hävitetty, luojan kiitos.

Ja muuten, kyselkää multa Formspringissä! Kiitos, näkemiin.

3 kommenttia:

  1. Larissa: Hihii, eivätkö olekin! Onneksi olen vetänyt ilmeellä pienestä pitäen.

    VastaaPoista
  2. Awww, miten söpöä! Vanhoja kuvia on aina ihanaa katsella, niin nostalgista :)

    VastaaPoista